Kissalaukut ovat parhaita laukkuja. Kuvassa olevan nahkaisen pikkulaukun olen saanut ns. Lillinhoitopalkkiona. Lillihän oli monta vuotta hoitokissamme. Laukku on soma, mutta sen vetoketju ronklasi ja lopulta vedinlukkokin irtosi. Harkitsin laukun vientiä suutarille mutta lopulta korjasinkin sen itse hyvin helpolla tavalla: ompelin uuden vetoketjun kiinni vanhan ketjun kangasosaan, käsin. Työ oli helppoa, koska nahkaan ei tarvinnut kajota.
Idea syntyi kahdesta blogista. Maria Halkilahden kässäkerhossa näytetään kätevä tapa korjata farkkujen vetoketju. Vanhaa vetskaria ei poisteta kokonaan, sillä toisesta puolikkaasta vain leikataan näkyvä osa pois. Siitä syntyi ajatus jättää laukun vanha vetoketju paikalleen.
Toinen virike tuli Niina Tapojärven Pätsiniemi-blogista, jossa esiteltiin reippaan turkoosi jatkojohto. Sen väritys pohjasi ajatukseen ”Mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa”. Kisulaukun vanha vetoketju oli kokomusta ja miltei näkymätön. Uusi ketju on bling-bling, kullanvärisine hampaineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti