Miksi opiskella ilmaiseksi, jos siitä voi maksaa

Kirjoitin aiemmin Courseran bisnesidesta. Courseran tulovirta koostuu monista puroista ja niitä kehitellään jatkuvasti. Yksi puro ovat maksulliset todistukset, joissa osallistujan henkilöllisyys todennetaan. Todistuksia on saanut viime vuoden alusta ja syyskuussa ne olivat tuoneet Courseralle miljoona dollaria. Todistuksen hinta on keskimäärin 50 dollaria. Jos suorittaminen ei onnistu, saa maksun siirtää seuraavaan toteutukseen.

Mallitoikkari on Courseran sivuilta.

Miten osallistuja todennetaan? Kurssille ilmoittautumisen yhteydessä osallistuja ottaa webbikameralla kuvan itsestään ja omasta kuvallisesta id-kortistaan, esim. ajokortti käynee. Lisäksi osallistujan pitää näppäillä tietyt näppäimet peräjälkeen. Näppäilytapa on yksilöllinen, biometrinen tunniste. Kurssin kokeissa ja arvioitavissa tehtävissä vastaaja todentaa itsensä näppäilemällä samat näppäimet ja ottamalla webbikameralla kuvan itsestään.

Systeemi ei mitenkään estä vilppiä. Tehtävät ja kokeen voi välitallentaa, ja tunnistaminen tehdään vasta lähettämisen jälkeen. Mutta todistukseen liittyy muuta. Se on tallennettu julkisesti nettiin - osoite löytyy todistuksen oikeasta alareunasta. Todistuksen voi jakaa esim. LinkedIniin, muun CV-tiedon täydennykseksi.

Maksavat osallistujat ovat suorittaneet kurssinsa hyvin loppuun, keskimäärin 63 % maksaneista sai sertifikaattinsa. Syksyn 2013 Machine Learning for Trading -kurssin maksullisen todistuksen valinneista peräti 99 % suoritti kurssin hyväksytysti. Maksullinen vaihtoehto sopii hyvin työntekijöiden täydennyskoulutukseen, esimerkkinä Yahoo.

Courseran perusajatuksen mukaisesti kurssit voi edelleen suorittaa ilmaiseksi. Ilmaisten kurssien suoritusosuus on alhainen. Esim. Courseralla keskimäärin 4 % aloittaneista on saanut todistuksen. Kursseja käydään paljon vain kurkistamassa tai selailemassa, eikä kaikilla ole tarvetta suoritustodistukselle.