Suostuttelua

Tällä hetkellä puhutaan paljon EU:n uudesta tupakkadirektiivistä, joka tiukentaisi mm. maustettujen savukkeiden kauppaa. Muuan tupakkafirma aloitti lobbauksen lisäämällä tupakka-askeihin ohjelappusia, kuinka vaikeuttaa direktiivin etenemistä. Puhuttiin lähes tupakoitsijoiden ihmisoikeuksista.

Niistä viis, sillä firmoja haittaa oikeasti se, että nyt pyritään kieltämään nuorten suosimia laatuja. Nuorna vitsa väännettävä, ja tupakkateollisuudelle on huono asia, jos uusia asiakkaita ei tule. Courseran sosiaalipsykologian kurssillani tuli esiin, kuinka tupakkamainontaa on kohdennettu ja yhä kohdennetaan alaikäisiin. Esimerkit tuntuvat minusta aika hurjilta, sillä onhan kaikenlainen tupakan mainonta ollut meillä Suomessa kiellettyä jo 35 vuotta.

Vuosina 1988-97 muuan USAlainen tupakkamerkki käytti mainoksissaan piirrettyä kamelihahmoa (yllä vasemmalla). Kohderyhmänä olivat alaikäiset, mitä yhtiö ei halunnut myöntää. Lapset oppivat kuitenkin liittämään hahmon oikeaan tuotemerkkiin, samaan tapaan kuin osasivat yhdistää Mikki Hiiren Disney Channelin logoon. Savukemerkki nosti markkinaosuuttaan alaikäisten keskuudessa 1 %:sta 33 %:iin. Tarina löytyy myös Wikipediasta. Oikeanpuoleinen mainos on itänaapuristamme. Venäläinen opiskelija antoi kurssin keskustelupalstalla linkin artikkeliin, jossa näytetään, millaisia mainoksia ja tupakka-askeja heillä sallitaan. Tässäkin kohteena ovat lapset, erityisesti tytöt.

USAlaiset mainokset olivat aina kirkasvärisiä. Hahmo on korostetun miehekäs. Venäläinen mainos on kovin suloinen. Tupakan nimikin on suudelma! Alareunassa lukee koristeellisesti Курение опасно для вашего здоровья, joka on tuttu varoitus tupakoinnin vaarallisuudesta terveydelle.

Scrabblea ja sosiaalipsykologiaa

Aloitin Coursera-opiskelun tälle syksylle. Kokeilen kuinka selviän englannin kielellä sosiaalipsykologiasta, jota en ole aiemmin opiskellut. Meneehän se jotenkin, mutta Googlen sanakirjaa on käytettävä ahkerasti. Oi, jos saisinkin opiskella tätä äidinkielelläni, sillä monet teemat ovat kiinnostavia ja osin ennestään tuttuja lehtijutuista tai tv:stä.

Aiheista löytyy helposti kiinnekohtia omaan käyttäytymiseen. Esimerkiksi Scrabblea pelatessa lasken voiton helposti oman etevyyden piikkiin, mutta häviön selitän toivottomilla kirjaimilla. Kyseessä on ns. self-serving bias, taipumus nähdä itsensä suotuisasti. Sosiaalipsykologit siis pitävät sitä harhana, bias. Scrabble-esimerkki löytyi jopa kurssin materiaalista.

Kurssin tehtävät ovat enimmäkseen esseitä, ja käytössä on vertaisarviointi kuten tapana on. Arvioitavia kohtia (per essee) on aika vähän, 5-6, mutta arviointiin kuuluu myös sanallinen palaute tai perustelu; esim. miksi arvioija ei antanut jostain kohdasta täysiä pisteitä. Toivomus oli, että palaute olisi kannustavaa. Esseeni arvioijat olivatkin kovin kannustavia - mahtoivatkohan lukea tarinaani kunnolla. Itse olin laiska arvioija, nopea silmäily ja lyhyet palautteet. Saatoin olla aika tylykin. Tein jo päätöksen olla seuraavalla kerralla kiltimpi. Osaan nyt antaa päätökselleni sosiaalipsykologisen selityksen: kyseessä on ilmiö ryhmän paine ja sen aiheuttama yhdenmukaisuus (conformity).