MOOC-kurssilla opettaminen on haaste opettajalle. Opiskelijoita on käsittämätön määrä. Yksittäinen opettaja on ikäänkuin edustamassa koko yliopistoaan ja sen tasoa. Luennot videoidaan. Ja kurssi pidetään MOOC-versiona todennäköisesti ekaa kertaa.
Opiskelijoiden vaihteleva taso ja kulttuuritausta pitää ottaa huomioon jo kurssia suunniteltaessa. Erään
kurssin opettaja kertoi jättäneensä luennoistaan pois
vakioesimerkkejään, koska epäili, ettei niitä ymmärretä USAn
ulkopuolella. Oman kurssini opettaja piti "Quick baseball lessonin", koska käytti esimerkkinä baseball-pelaajien tehokkuusmittareita. Aihe oli selvästi mieluisa opettajalle. Hän muisti kohteliaasti valitella, että asia lienee outoa USAn ulkopuolisille opiskelijoille.
Opettajan pitää kestää kritiikkiä, jopa epäasiallista. Vastikään yksi Courseran opettaja jätti kurssinsa sen puolivälissä. Luennot oli jo nauhoitettu, joten kurssi jatkuu muiden ohjaamana. Opettaja ei omien sanojensa mukaan halunnut alentaa tasoa, mutta hän taisi kyllästyä opiskelijoiden kritiikkiin. Mutta MOOC-opettajalta vaaditaan myös joustavuutta uudessa tilanteessa. Jos jokin ei näytä toimivan, on oltava valmis muutokseen kesken kurssin.
Palautteesta ei ole pulaa. Keskustelupalstoja
seuraamalla selviää, miten opiskelijoilla menee. Opettajan tai kurssituutoreiden ei tarvitse itse vastata kysymyksiin, sillä
opiskelijat huolehtivat toisistaan. Coursera on mitannut palstojen
vastausaikoja ja suuri osallistujamäärä on selvä etu. Kun aktiivisia
keskustelijoita on 8000 tai enemmän, on keskimääräinen
vastausnopeus alle tunnin. Jossain päin maailmaa on aina joku valvomassa kurssin parissa. Palautetta saa myös ihan uusilla tavoilla. Kursseista kertyy suuria määriä seurantatietoa; esim. tehtävien vastausten - oikean ja erilaisten väärien - lukumääriä. Virheiden kasaumista opettaja voi päätellä, mikä opetuksessa meni tuossa kohtaa pieleen.
Coursera on yrittänyt tutkia, onko opettajan kasvojen näkymisellä merkitystä oppimiselle. Opetusryhmä jaettiin kahtia
siten, että toiselle puoliskolle näytettiin opettajan kuvaa pienessä kuvassa nurkassa, toiselle
puoliskolle näytettiin pelkät diat ilman opettajan kuvaa. Tarkoituksena oli verrata ryhmien menestystä, mutta koe keskeytyi ennen aikojaan: toisen ryhmän opiskelijat
valittivat, että oli vaikea keskittyä ilman opettajan kasvoja.
Minustakin on ollut mukavaa, että opettaja näkyy. Tilanne on silloin enemmän normaalin opetustilanteen kaltainen. MOOC-opettaja myös tulee yhtä tutuksi tai jopa tutummaksi kuin perinteisen luento-opetuksen opettaja. MOOCissa toteutuu erään vanhan opettajan toteamus itsestään: "kaikkihan apinan tuntee, vaan apina ei tunne ketään".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti