Vertaistaan kun arvioi …

Sain ekan Courseran kurssin todistukseni, sertifikaatin. Se tuntui mukavalta ja tallensin sen tietokoneelle. Toinen kurssini oli Princetonin, joka ei anna Coursera-kursseista minkäänlaisia todistuksia. Ymmärrän kyllä. Kokeita saattoi tehdä muutaman päivän ajan. Lunttaaminen kaikilla perinteisillä ja moderneilla tavoilla oli mahdollista. Saattoi jopa kysyä kurssin keskustelupalstalla muiden käsitystä kokeen tehtävästä, mikä oli kurssin ’honor coden’ vastaista, mutta sitäkin tapahtui. Sertifikaattini alaosassa onkin kuusi DOES NOT -lausetta:

PLEASE NOTE: THE ONLINE OFFERING OF THIS CLASS DOES NOT REFLECT THE ENTIRE CURRICULUM OFFERED TO STUDENTS ENROLLED AT THE JOHNS HOPKINS UNIVERSITY. THIS STATEMENT DOES NOT AFFIRM THAT THIS STUDENT WAS ENROLLED AS A STUDENT AT THE JOHNS HOPKINS UNIVERSITY IN ANY WAY. IT DOES NOT CONFER A JOHNS HOPKINS UNIVERSITY GRADE; IT DOES NOT CONFER JOHNS HOPKINS UNIVERSITY CREDIT; IT DOES NOT CONFER A JOHNS HOPKINS UNIVERSITY DEGREE; AND IT DOES NOT VERIFY THE IDENTITY OF THE STUDENT.

Kursseilla, joihin olen osallistunut, on ollut vain vaihtoehtokysymyskokeita tai on palautettu laskelmien tai ohjelmien tuloksia. Humanistisemmissa aineissa käytetään vertaisarviointia (peer grading): esim. opiskelijan on kirjoitettava oma essee ja arvioitava x kappaletta muiden tuotoksia. Näin kaikki esseet tulevat monen opiskelijatoverin arvioimaksi. Opettajat tai tietokone eivät puutu arviointiin.

Muuan sosiologian professori on käynyt tutkimusmielessä assareidensa kanssa läpi oman Coursera-kurssinsa kokeita tarkastamalla ne myös perinteiseen tapaan. Kyse on noin 1300 kokeesta, mutta työ on vielä kesken. Vertaisarviointien ja ammattilaisten arviointien korrelaatio on tähän mennessä ollut 0,88 eli hyvin korkea. Vertaisarvioinnilla saatu koekeskiarvo (16,94, maksimi 24) oli parempi kuin ammattilaisten (15,64). Lisäksi hyvin menneissä kokeissa vertaisarviointi vastasi paremmin ’oikeaa’ arviointia kuin heikosti menneissä.  Edellisestä voisi päätellä, että - laittamalla hyväksymisraja tarpeeksi ylös - voisi sertifikaatissa olla arvosana, joka perustuisi vertaisarviointiin ja jonkinlaiseen 'luottamusväliin'. Koko juttu löytyy täältä.

Selvästi Courseralla, tai Princetonilla, on halu kehittää vertaisarviointia. Luotettava systeemi vähentäisi myös perinteisen opetuksen kokeiden tarkistamista. MOOCissa vaiva on turha niin kauan kuin kokeen tekijää ei voida varmistaa ja sertifikaatissa lukee AND IT DOES NOT VERIFY THE IDENTITY OF THE STUDENT.  Toistaiseksi koe on yksi oppimistilanne lisää, ja siihen ajatukseen vertaisarviointi sopii hyvin, samoin kuin se että automaattisesti tarkastettaviin koekysymyksiin pystyy miettimään vastauksia kaikessa rauhassa.

Löysin vertaisarvioinnin toimivuutta kritisoivan kohdan MOOC-kritiikistä, jonka tekijä on professori USAsta:

Engineering, math and the sciences have right and wrong answers. Can untutored peer grading, even with a good marking rubric, really negotiate the difficulties of cross-cultural essay writing on topics where right and wrong are entirely subjective? For example, would a Mexican student who is adamantly opposed to abortion be able to fairly grade a Finnish student’s reflective work on a woman’s right to choose – and vice versa? (2.11.2012)

Oppimisen ylistys

Olen aina pitänyt tästä laulusta. Sanat ovat Bertolt Brechtin. Suomennos seuraa alkuperäisiä tarkasti. Saksaksi runo tai laulu on nimeltään Lob des Lernens ja se löytyy Youtubesta. Sävel on eri - tämä Eero Ojasen sävellys on minusta parempi.

Opi perusasiat. En koskaan ihan tajunnut mitä perusasioita Brecht tarkoitti. Ehkä marxismin perusteita? Nyt kuunnellessa tuli mieleen Coursera,  jossa voi opiskella lähinnä peruskursseja, siis perusasioita.
Opi, vaimo keittiössä. Vaimoihmisillä on nykyään hyvät mahdollisuudet opiskella, eikä aina tarvitse edes poistua keittiöstä. Yhä on silti tyttöjä, joiden koulunkäyntiä pyritään estämään, kuten Pakistanissa. Mutta tyttö voi opiskella Courserassa.
Opi, kuusikymmenvuotias. Ihmisten elinikä on kasvanut Brechtin ajoista, joten oppija voi nykyään olla vaikka 80-vuotias. Courserassakin opiskelee paljon eläkeikäisiä. Brecht itse eli 58-vuotiaaksi, kuoli vuonna 1956.

Suomi-MOOC

MOOC (Massive Open Online Courses) kasvattaa hurjasti suosiotaan. Courseran suosituimmille kursseille on ilmoittautunut yli 160 000 opiskelijaa ja ennätyksiä rikotaan koko ajan. Coursera ei kerro suoritusten määriä, mutta jos vain yksi prosentti 160 000 opiskelijasta suorittaisi kurssin hyväksytysti, tulisi siitä yli 1600 suoritusta.

Olen itsekin opettanut verkossa nauhoittaen opetustani. Melkoisen vaivan sekä teknisen sähläyksen jälkeen suorituksia tuli 20-30. Se oli kai TNOC-opetusta (Tiny Non-open Online Course).

Välillä ihmettelinkin, miksi juuri minä hikoilin mikrofonin ääressä. Aivan hyvin opettajana olisi voinut olla alan guru, joka olisi jakanut tietonsa kerralla koko Suomeen. Samaa aihetta opiskeltiin lukuisissa oppilaitoksissa ja pienellä työn lisäyksellä kaikki opiskelijat olisivat mahtuneet kurssille. Myös työelämässä oleville opiskelusta olisi ollut hyötyä. Opettajia ja opetustiloja olisi tarvittu koko maan tasolla paljon vähemmän kuin ennen. Toiminta olisi ollut sekä laadukasta että tehokasta.

Kun ajatusta uskaltaa jatkaa vielä pitemmälle, niin hiljalleen pienet paikalliset korkeakoulut ja yliopistot supistuisivat ja osa katoaisi kokonaan. Kehitys olisi samantapaista kuin sanomalehdillä. Huokaus.

Samasta aiheesta samaan suuntaan kirjoitti eilen Hesarissa Matti Apunen otsikolla Maalaisyliopiston loppu. Yleensä en peesaa Matti Apusen ajatuksia, mutta tässä kohtaa olen (osittain) samaa mieltä. Apunen varoittaa yliopistoja, ja syystä.

Toivottavasti oma suomalainen MOOC-opisto syntyy pian. Toivottavasti sen opetus on kaikille avointa ja ilmaista. Aidon MOOCin hintaanhan ei osallistujamäärä vaikuta juuri mitään.

Julkkiskissoja ja kissajulkkiksia

Kissanystävänä huomaan aina lehdissä kissajutut tai -kuvat. Vakituiseen seurattavia kissoja on vähän. Mieleen tulevat Halosen kissat Miska ja Rontti, Clintonien Socks-kissa. Nuo kissat eivät ole päässeet julkisuuteen omilla avuillaan vaan ovat julkkisten kissoja, julkkiskissoja, vähän niin kuin missin poikaystäviä. Jotta kissasta tulisi julkkiskissa, pitää sen omistajan kuitenkin olla kovan luokan julkkis, vähintään presidentti.
 
Aina joskus joku taviskattikin ylittää julkisuuskynnyksen, pääsee tai joutuu kissajulkkikseksi. Kissajulkkiksia on tänä syksynä ollut yllättävän monta. Kuvien kolme kissaa tulivat tunnetuiksi erikoisista reissuistaan. Syyskuussa Jussi-kissa vaelsi kotiin Muonioon jäätyään vahingossa autosta jossain kohtaa matkalla kotoa Rovaniemelle. Matkaa saattoi olla 160 km, melko paljon kissantassuille. Samoihin aikoihin Vantaalla Pilvi-kissa ajeli bussissa – ilman lippua. Pilvikin saatiin onnellisesti kotiin. Hurjin tapaus oli posiolainen Rasmus. Rasmus oli se, joka hyppäsi joutsenen selkään ja sai lentokyydin. Rasmuskin selvisi kotiin, märkänä ja mutaisena. Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Koillissanomat. Uutinen 14-kertaisti Koillissanomien nettisivujen kävijämäärän normaaliin päivään verrattuna. Sehän on selvä.

Jussi (kuva: www.lapinkansa.fi)	Pilvi (kuva: www.mtv3.fi)
Rasmus (kuva: www.lapinkansa.fi) Rasmuksen lento olisi varma Youtube-hitti, kuten oikealla oleva pätkä kissasta ja karhusta.	Videon kissa muistuttaa paljon meidän Lilliä. Video on katsottu ainakin 850 000 kertaa. Kesto 5 sekuntia.