Lilliä voisi kutsua
kesäkissaksi, jos sanalla olisi kissojen kohdalla sama merkitys kuin
kesäihmisellä ihmisistä puhuttaessa. Lilli on todella nauttinut tästä lämpimästä kesästä. Se nukkuu yleensä korituolillaan, vihreällä peitolla. Samalla se tarkkailee ympäristöä.
Kun nälkä yllättää, Lilli hyppää ikkunalaudalle ja naukuu päästäkseen sisälle syömään. Ikkunalaudalla se hankaa itseään tiilinurkkaa vasten, katsoo oven avaajaa silmiin - ehkä kurnahtaa tervehdykseksi - laskeutuu sitten pöydän ja tuolin kautta alas ja tassuttelee määrätietoisesti ruokakupille. Lyhyt ruokailuhetki - ja taas ulos.
Kuumalla ilmalla Lilli saattaa nauttia päiväunensa viinimarjapensaan alla. Tänäänkin oli lämmintä kuten yllä näkyy. Mustavalkoiseksi kissaksi (ven.
черно-белая кошка) Lilli on nykyään melko ruskeavoittoinen.
Tämä kuva on tilanteesta, jossa olin laittanut talon hienoimman viltin hetkeksi tuulettumaan tyhjälle tuolille. Lilli rötkötti omalla tuolillaan. Kun käänsin selkäni, oli peitolle ilmaantunut yksi mustavalkoinen kissa lisää. Liljat kukkivat eli kuva on heinäkuulta.
PS. Vanhan perheen väkeä kävi tervehtimässä Lilliä kesällä. Lilli tunnisti vanhan kotiväen, mutta ei, käsitykseni mukaan, jäänyt haikailemaan menneitä.
